Polkujuoksutalkoissa
24.8.2016 10:52 Uutiset / Seuran etusivu

Löytynojan Maurin hieno juttu pitkostalkoista. Käy lukemassa täältä!

Olipa mahtava ilta, 23.8 tiistaina. Ylivieskan Trail Run-tapahtuman radat ovat olleet jo elokuun puolivälissä kohtalaisen valmiit siltojen, merkkausten ja raivausten suhteen, mutta yksi asia on askarruttanut paljon, oikeasti tullut jo aamuöihin: Mustolan lammen pitkospuuosuus 200 m.

Noin 400 metriä leveää lankkua tiettömän maaston taakse alkoi tuntua jo mahdottomuudelta. Mistään ei löytynyt tarvikkeita ja miten ne saadaan sinne, jos jostain löytyy. Ja aika kuluu. Viimeinen yritys tuotti tuloksen, Jukka soitti Junnikkalan sahalle kysyen epäkuranttia tavaraa, että onko myydä halvalla. Kalle Junnikkala vastasi, että löytyy. Hinta on salaisuus, mutta ainakin ostajien mielestä erittäin kannattava kauppa. Puut kulkeutuivat Löytyn Ympäristökoululle, jossa viime torstaina eroteltiin pitkospuutavaraa n. 500 m varalta.

Yksi tämän tapahtuman hurjimmista taustamiehistä, Jouni Harju siirsi ne vielä torstaiyönä n. 300 m päähän lammesta ja lauantaina toinen hurja, Matti Myllylahti yritti niitä kantaa olkapäillä itse tapahtumapaikalle ja kantoikin, kunnes sain häädettyä uupuneen miehen pois.

Maanantaina satoi vettä kuin Esterin ahterista ja talkoot, joita olin miettinyt ja valvonut, oli peruttava ja siirrettävä päivällä. Tiistai-iltapäivänä näkyi harvinainen ilmiö loppukesästä, aurinko, mutta pelkäsin, että jo puolenkymmentä kovaa ratatalkoota on vienyt väen. Mutta mitä vielä, 13 tosi miestä, joista jokaisen tiesin pystyvän oikeisiin hommiin, saapui paikalle. Ja Hautakosken Jarkko mönkijöineen, vaikka 5 min myöhässä oli se tärkein lenkki.

Aurinko paistoi, työn ääniä joka puolella. Pientä naljailua koko ajan, mutta huumorilla, vieressä pieni, kaunis Mustolan lampi. Minä nautin, hikoilin ja hengästyin. Jarkko siirsi mönkijällä täysin käsittämättömän vaikeassa maastossa satakunta tosi raskasta ja leveää lankkua lähelle lampea, samalla kun puolet porukasta kantoivat niitä upottavassa suossa lähemmäs kohdetta, jossa kaksi ryhmää Antti ja Sami sekä Mr. polkumies Mauno, Mauri ja Eero rakensivat niitä. Luonnon voimakas tuoksu voitti miehistä irtoavan pistävän hienhajun. Luonnon äänet voittivat miehistä lähtevät hirtehiset naljailun sanat. Ja työt etenivät. Oli mahtava fiilis, rautakaupan johtaja Jukka kantaa olalla 40 kg kuormaa ja perässä Timo, talkoomies nro 1, puuttui teknisiin virheisiin – pilke silmäkulmassa.

Yhtenä iltana syntyi 140 m mahtavaa, turvallista pitkospuurataa. Lopuksi Matti lähetettiin jo kiireesti tekemään tulia Mustolan kodan tulentekopaikalle. Käristettiin makkaraa ja juotiin kahvit, syötiin makkarat ilman sinappia ja käytiin palautekeskustelu, josta ei huumori puuttunut. Iso huoli poistui mieleni sopukoista. Kun Ylivieskan polkujuoksu- tapahtuma 17.9 lähtee käyntiin, ei minun rakennusvastaavana tarvitse hävetä. Polut ovat polkuja, mutta pahimmat kohdat on hoidettu mahtavan talkooporukan avulla uskomattoman hienoon kuntoon.

Ei muuta kuin kaikki tutustumaan Törmälän ympäristöön.

Mauri


   
Lisää uutisia
Ylivieskan Kuula
«  Joulukuu   »
Kategoriat